Tänään. kuten muidenkin juhlapyhien alla, kolmen naisen piirasjengimme lisättynä paistajana toimivalla miehelläni kokoontui leipomatalkoisiin. Puurot oli keitelty jo iltasella enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Palagan puikkoilija oli joutunut suurustamaan omaansa kauraryyneillä, kun riisimaitoon keitetty puuro oli muuttunut yönseutuun velliksi.
Yhdeksän jälkeen siis aloitimme leipomisurakan. Sitä ennen olin jo laittanut pyöröstaikinan käymään uunin päälle.
Jostain kumman syystä luomujauhoista tehty piirstaikina halkeili ja repeili pastakoneessa. Emme nimittäin ole niin karjalaisia, että ajelisimme kuoret pualikalla. Taikinaa tutkittuamme totesimme, että siellä oli joukossa rouhetta, joka ei suostunut menemään koneen telojen välistä. No, laitoimme taikinasangon odottamaan uusiokäyttöä ja ei kun uusi, ehdottomasti ei-luomuinen taikina työn alle. Samalla pistin uuden puuron tulelle, kun näytti, että yhteen lasketusta puuroannoksestamme ei tulisi kahtakaan sataa piirasta ja jotain täytettä pitäis panna pyöröstenkin päälle.
Kun kaikki entiset puurot oli käytetty, taikinaa tietysti oli vielä vähän jäljellä. Niinpä otin puolet pyörösiin keittämästäni puurosta ja sotkin siihen suppilovahveroita sienipiiraiksi. Maitojauheella suurustettu täyte pursiu uunissa ulos piiraista, mutta maku oli ihan kohtuullinen.
Taas oltiin tilanteessa, että pyörösten puuroannos näytti riittämättömälle. Niinpä kaivoin mannaryynipussin ja panin uuden puuron kiehumaan. Oliskohan ryynit kuivuneet kaapissa, kun velliksi keitos jäi. Niinpä kaadoin puuron ja vellin sekaisin, ohjekirjassa kun sanottiin, jotta pyörösten päälle voi laittaa riisi-, manna-, hirssi- yms. puuroa. Ei siellä tosin sanottu, että nuo kaikki laitettais samanaikaisesti.
Hylatuotteiden käyttäjänä keitän puurot yleensä veteen ja lisään kerman valmiiseen puuroon. Nyt olin jo edelliseen puuroon kerman loputtua käyttänyt viimeiset maitojauherippeetkin. Kaadoin nyt vähän jäähtyneen puuron joukkoon ternimaitoa, jonka jälkeen seos oli jälleen velliä. Siihen löytyi apu perunahiutalepusseista, joita tyhjensin massan joukkoon pari kappaletta. Johan oli puuroa ihan riittämiin.
Piirakoiden paiston jälkeen uuni oli vielä ihan liian kuuma pyörösille. Ei hätää, meillähän oli nyt puuroa ja taikinaa, eli se aamullinen luomutaikina. Suppiksiakin olin laittanut likoon roppakaupalla. Siis taas puurosta puolet sienten sekaan ja luomutaukinasta pellin kokoisia kuoria. Näin saimme kolme isoa sienipiirasta, joiden reseptin voitte tulkita edellä olevasta. Tosin maku ei ihan mannaa ollut, kun en muistanut suolaa lisätä puuron lisäyksen jokaisessa vaiheessa ja eikä ehkä muutenkaan. Yhden piirakakkapellillisen tuohon samaiseen kuoreen tein sipulein maustetulla kanttarellimuhennoksella ja siitä tuli huomattavasti parempi. Resepti siihen syntyi sen mukaan, mitä kaapeista sattui löytymään.
Miten lie, mutta pyöröstenkin päällä täyte meinasi vähän kuohua ja makukaan ei ollut ihan sama kuin edellisellä kerralla. Onneksi tulee ensi viikolla vieras, jolle voi näitä “herkkuja” syöttää. Nyt odottelen uunin jäähtymistä niihin lukemiin, että voisin vääntää vielä taatelikakun, kun joulun alla ostamani taatelit odottelevat käyttämistä. Saa nähdä millainen luomus siitä syntyy. Oikeaa kakkuvuokaa minulla ei enää ole, kun päästin jälkikasvun viime kesänä siivoamaan kaappejani.
Tässä muutamia kuvia tuotoksista. Ensimmäisessä kuvassa on piirasia, pyöröspullat nousemassa sekä kanttarellipiirakka ja suppispiirakka.
ja tässä valmiita pyörösiä.
