Taijetta tai tevoksia

Olimme viikonlopun ikäimmeisten taideleirillä ja tässä satoa:

Karju öljyllä

Kuutamo maalattuna öljyllä melkein mustalle pohjalle.

Kukkaharjoitelmia, akvarelli

Suppikset, akvarelli

Tänä talvena olen saanut hyvin vähän maalattua, ja onnistumisen kokemukset ovat jääneet kyllä tulematta.

Syksyllä takkusin kanttarellien kanssa. Kun meiestäni sienistä sain suurinpiirtein sienen näköisiä, en enää uskaltanut yrittääkään samaleen maalausta pensselillä. Se on tehty sienellä, eli sitä kyseenalaista sekätekniikkaa.

Orkidean oksan sain mielestäni kohtuullisesti onistumaan, mutta taustan maalaus on minulle vallan toivotonta puuhaa.

Usvainen rantamaisema on tämän talven töistä se, josta itse pidän eniten. Kaislat voisivat olla vähän hennompia.

Lehdessä oli kuva iltaruskomaisemasta. Rämä nyt ei kovin paljoa muistuta esikuvaansa, mutta ei kai se olekaan tarkoitus.

Aloitin “helpoimmasta” päästä öljymaalauksenkin. Minulla oli aikanaan kotona asuva täti, joka oli meille pasarasakille kuin toinen äiti. Hänestä ei jäänyt minulle kuin pari pientä mustavalkokuvaa. Tämä on minun toinen öljyllä tehty työ. Tein sen ikäimmeisten maalausleirillä.

Tässä kuvassa mielestäni tavoitin tädin haurauden ja herkkyyden. Maalauksellisestihan se on todellakin aloittelijan työ. Nyt olen maalaamassa kiveä, mutta se tuntuu täysin toivottomalle.

Vesivärillä olen tehnyt jo useamman työn, mutta niistä en ole vielä yhtään kuvannut. Kynnys vesiväreillä aloittamisiin oli todella korkea ja onnistuminen on kiven takana.

Tässäkin lajissa peffa edellä puuhun nousun. Muutaman väriharjoitelman jälkeen ensimmäisenä työnäni aloitin muotokuvasta. Haaste oli ihan liian suuri. Väliin tarjoilin jo tälle roskista. Lopuksi olin oikein ylpeä, kun sentään sain tästä ihmislasta muistuttavan, tosin vähän silmäpuolen eikä lainkaan mallinsa näköistä.

Näitä vesiväritöitä olen siirtänyt tänne skannatuista kuvista, joten paperin poimut vähän myös häiritsevät.

Seuraava kokeilu oli hedelmäasetelma.

Sitten piti saada miehen nettisivuille pienpetojen kuvia.

näätä

mäyrä

kettu.

Syksyn aikana en maalannut juuri mitään, kun työ edelleen laittaitui harrastusten edelle. Kanervapuskan tein, mutta siinäkin näkyy edelleen minun helmasyntini; pieni ja tarkka piperrys.

Kehyksissä olevia kuvia en viitsinyt purkaa pois, kun ne oli laitettu liimapapereiden kanssa takaa. Lasi heijastaa kuvaajan varjon.

Lokit maalasin viime talvena kansalaisopistossa, samoin alla olevan keinuhevosen.

Ruusu on maalattu viime kevään ikäimmeisten leirillä. Se on ensimmäinen minun maalaamani kukka. Vähän latteahan se on, mutta pitää joskus yrittää uudelleen. Tosin aikanaan oli sitä mieltä, että ei ainakaan kukkia eikä maisemaa. Sanainsa päähänhän ihminen usein pääsee.