Taijetta tai tevoksia

Olen avannut Apan Korun nettikaupan osoitteessa http://www.akoru.net/. Tervetuloa katsomaan ja ostoksille.

Olen aloittanut uuden korublogin tekemisen. Sen nimenä on Apan koru. Sivusto täydentyy koko ajan. Samalla opettelen korujen kuvaamista. Tervetuloa katsomaan.

Jälleen eilen pidimme piirakkatalkoot. Nyt meitä oli mukana jo neljä naista sekä mieheni paistajana. Ensiksi vuorossa oli gluteenittomat piiraat. Onneksi yhdestä kattilasta löytyi pelkistä riiseistä keitettyä puuroa täytteeksi. Muut täytteet olivat riisin ja ohran seoksesta sekä lisäksi röttösten täytettä.

Kukaan ei muistanut laskea´paljonko karjanlanpiiraita ja rönttösiä kaikkiaan syntyi, mutta joka tapauksessa ainakin kolmatta sataa.
Seuraavana oli vuorossa  pyöröstaikina, jonka täytteen “resepti” tässä:
- porkkanasosetta noin ½ kg
- pakastettua pinaattia 2 pakettia

- riisiohraa keitettynä (olisko ollut 3 - 4 desiä)
- vähän ruokakermaa

- Viola-sinihomejuustoa

- vähän jauhoja
- kasvisfondia

- loraus siirappia
- yrttimausteita ja mahdollisesti jotain mutakin, mitä en nyt millään muista

Kuvassa täyte

ja pyöröset

Tein samalla toisenkin täytteen noin niinkuin varalle. Keittiön kaapista löytyneet pikariisin loput ja sekoittelin aineisiin, joita kaapista sattui löytymään, eli:

- ruokakerman loppu

- kasvisfondia

- etikkaliemeen säilöty tattipurkki
- vähän kuivattuja suppiksia muruina

- Sinihome-Koskenlaskijaa

- hieman jauhoja (kai se jonkin sortin vehnää oli)
- mustapippuria

- yrttimausteita,

muuta en sitten muistakaan
Pyörösten jäkeen täyteitä tietysti tälläkin kertaa jäi ja kun rönttöstäytettäkin oli vielä vähän jäljellä, oli vuorossa perunarieskataikina. Siitä leivoimme sitten normaalin rieskan kokoisia piirakoita.
Lisukkeeksi piti tehdä vielä lanttutäyte laatikoita varten ostetusta soseesta. Mausteena oli muskottipähkinää, mustapippuria, suolaa, siirappia sekä hieman jauhoja. En muista, laitoinko vähän maitoa, kerma nimittäin oli jo kaikki.

Kaikki leipopukset teimme ilman kananmunaa yhden leipurin allergian takia.

Tässä rieskataikinasta tehtyä piirakkavalikoimaa:

Mies herkes vielä toivomaan pullia. Kun lähes kaikki pullaan soveltuvat jauhot oli jo hierottu taikinoiksi, hän sai lähteä kauppaan jauhojen ostoon. Kaapista löytyi  myös vanhenemassa oleva vaniljakreemipussi. Niinpä pullataikinasta syntyi puolukkapiiraita, voipullia ja vadelmatäytteisiä bostonkakkuja, kaikki kreemillä makeutettuina. Loppu kreemi laitettiin yhden leipurin mukaan, jotta hän voi jatkaa tehtailua kotonaan.
Tänä aamuna laitoin vielä jälkiuuniin lopusta lanttusoseesta tehdyt laatikot, kaksi pientä foliovuokaa. Toinen niistä meni tänään jo maistellessa. Voi olla, että meillä ei tulevana jouluna syödä laikaan laatikoita, kun minä olen jo muuhun leivontaan tärvännyt kaksi pakkausta lanttusosetta ja kolme kiloa porkkanasosetta, tosin siitä keitin yhden keitonkin. Ne leipomiset olisivatkin jo oma tarinansa, mutta riittänköön tämä tällä kertaa.

30.08.2008
Koska luet tätä, niin se tarkoittaa, että Sinä saat kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.
Minä jäin kiinni Palagan blogissa.

Tämä kesä on varsin heikko marjastuksen kannalta. Lakkoja tosin sain kerättyä tämän kesän saaliiksi ihan kiitettävästi, kun jaksoin kävellä jopa 12-tuntisia päiviä.

Mustikan poiminta loppui kahteen etsintäreissuun, joiden saalis oli pari desiä pientä rupeloa.

Vadelmaa näyttäisi metsiin tulevan jonkin verran, mutta sade on  liotellut marjat vetisiksi ja osa on jo homehtunut. Vasta ensimmäiset ovat nyt kypsyneet. Jos sateet nyt lakkaisivat, loppusato olisi varmaan paremman laatuista. Määrällisestikin sato jää viime vuotista heikommaksi. Pitäisi etsiä uusia paikkoja.

Viinimarjaa näyttää kuitenkin tulevan varsin hyvin ja viime vuotisiakin mehuja on vielä varsin paljon jäljellä. Muutoin söimme kyllä kaikki talvelle varatut marjat pakasteesta, eikä määrä ollut suinkaan mikään vähäinen.

Siniä näyttää nousevan sateiseksi kesäksi yllättävän hitaasti. Rouskuja ja haperoita on näkynyt jonkin verran. Muutaman kanttarellinalunkin olen nähnyt, mutta niiden kasvu näyttää täysin pysähtyneen.

Nyt ei sitten enää työ haittaa harrastuksia. Eilen oli viimeisen päivän töissä. Kukat tuoksuvat ja ilahduttavat silmää.
Perjantaina tapasin maakunnan kolleegat. Heidän kimppunsa on jo hieman kärsinyt. Heidän kanssaan on ollut tosi mukava tehdä yhteistyötä. Siitä kiitokset heille.

Työtoverit muistivat isolla ja upealla kimpulla eilen. Työyhteisön jättäminen veti mielen haikeaksi, mutta sitä lievensi se, että ainakin toistaiseksi jäämme samalle paikkakunnalle ja näemme vastaisuudessakin. Kiitokset teille monista hyvistä vuosikymmenistä.

Tuo alimmainen kimppu on sitten pitkäaikaiselta miesystävältä, jonka kanssa olen luvannut jakaa myötä ja möykkymäet, siis mieheltäni. Hän onnistui täydellisesti yllättämään tilaamalla kimpun työpaikalleni. Itse hän onkin nyt pohjoisessa kalareissulla.

Sain muutama päivä sitten hyvältä ystävättäreltäni mailin: Siskot. Sen osalta voi vain sanoa, TOSI ON.

SISKOT

Nuori aviovaimo istui sohvalla kuumana kesäpäivänä juoden jääteetä
vierailulla äitinsä luona. He puhelivat kaikenlaista elämästä,
avioliitosta, aikuisuuden velvollisuuksista. Silloin äiti kilisytti
jääpaloja lasissaan ja katsoi tytärtään syvälle silmiin. “Älä unohda
Siskojasi” hän neuvoi. “He tulevat sinulle vielä tärkeimmiksi, kun
vanhenet. Vaikka kuinka paljon rakastaisit miestäsi tai lapsiasi, tulet
silti tarvitsemaan Siskojasi. Muista aina tavata heitä silloin tällöin, tee
asioita heidän kanssaan. Muista , että Siskot tarkoittavat KAIKKIA naisia,
ystävättäriäsi,tyttäriäsi, kaikkia sukulaisnaisiasi. Sinä tulet tarvitsemaan
muita naisia. Naiset aina tarvitsevat toisiaan.

Olipas hassu ohje, nuori nainen ajatteli. Enkö ole juuri mennyt naimisiin?
Enkö liittynyt parien maailmaan? Olen naimisissa oleva
nainen, hyvänen aika! Aikuinen! Totta kai mieheni ja tuleva perheeni ovat
ne, jotka riittävät minulle loppuelämäni! Mutta hän kuitenkin oli kuunnellut
äitiään. Hän säilytti kontaktit Siskoihinsa ja sai uusia naisystäviä vuosien
myötä. Kun vuodet kuluivat, hän alkoi pikkuhiljaa ymmärtää, että äitinsä
todella tiesi, mistä puhui. Kun aika ja elämä tekevät muutoksia naisen
elämään, Siskot ovatyksi
pysyvä ja muuttumaton asia! Elettyäni noin viisikymmentä vuotta, tässä on
tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut:
Aika kuluu,
Elämä kuluu,
Välimatkat erottavat,
Lapset kasvavat,
Työpaikat tulevat ja menevät,
Rakkaus kasvaa ja katoaa,
Miehet eivät ole sitä mitä pitäisi,
Sydämiä särkyy,
Vanhemmat kuolevat,
Kollegat unohtavat,
Ura päättyy

MUTTA:
Siskot säilyvät, oli teidän välillänne sitten kuinka paljon aikaa tai
välimatkaa. Jos sinun täytyy kulkea yksin, Siskot ovat matkan varrella
kannustamassa, rukoilemassa puolestasi, nostamassa sinua, puuttumassa
asioihin puolestasi ja odottamassa syli avoinna, kun tulet polkusi päähän.
Vaikka joskus rikkoisit sääntöjäkin, he kulkevat rinnallasi tai auttavat
sinut pulasta. Tyttöystävät, työystävät, tyttäret, tyttärentyttäret, miniät,
kälyt, äidit, isoäidit, tädit, siskon- ja veljentytöt, serkut - kaikki
ihanat naiset siunaavat elämäsi!

Sain Palagalta tällaisen. Kiitos, kun jaksat kannustaa, vaikka aina unohdan kommentit ja kiitokset. Upeaa, kun olet olemassa.

Laitan sen edelleen Nalleankalle hyvän ruuan tuoksusta,

Eijalle hopean hohteesta,

Outille villan lämmöstä sekä

Darjalle tervetulotoivotusksena sienihullujen kastiin

ja Maalta ja matkoilta onnitteluksi uudelle blogille.

Säännöt: Rules:

1. You have to nominate 5 blogs,which havent has this award before.
Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5.lle blogille, joilla sitä ei vielä ole.

2. Each of the blogs must have a purpose!
Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!

3. The nominated blogs must make a link back to this page!
Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!

4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin

Sääntöjen suomennoksen olen kopioinut Savisudilta!

Tänään. kuten muidenkin juhlapyhien alla, kolmen naisen piirasjengimme lisättynä paistajana toimivalla miehelläni kokoontui leipomatalkoisiin. Puurot oli keitelty jo iltasella enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Palagan puikkoilija oli joutunut suurustamaan omaansa kauraryyneillä, kun riisimaitoon keitetty puuro oli muuttunut yönseutuun velliksi.

Yhdeksän jälkeen siis aloitimme leipomisurakan. Sitä ennen olin jo laittanut pyöröstaikinan käymään uunin päälle.

Jostain kumman syystä luomujauhoista tehty piirstaikina halkeili ja repeili pastakoneessa. Emme nimittäin ole niin karjalaisia, että ajelisimme kuoret pualikalla. Taikinaa tutkittuamme totesimme, että siellä oli joukossa rouhetta, joka ei suostunut menemään koneen telojen välistä. No, laitoimme taikinasangon odottamaan uusiokäyttöä ja ei kun uusi, ehdottomasti ei-luomuinen taikina työn alle. Samalla pistin uuden puuron tulelle, kun näytti, että yhteen lasketusta puuroannoksestamme ei tulisi kahtakaan sataa piirasta ja jotain täytettä pitäis panna pyöröstenkin päälle.

Kun kaikki entiset puurot oli käytetty, taikinaa tietysti oli vielä vähän jäljellä. Niinpä otin puolet pyörösiin keittämästäni puurosta ja sotkin siihen suppilovahveroita sienipiiraiksi. Maitojauheella suurustettu täyte pursiu uunissa ulos piiraista, mutta maku oli ihan kohtuullinen.
Taas oltiin tilanteessa, että pyörösten puuroannos näytti riittämättömälle. Niinpä kaivoin mannaryynipussin ja panin uuden puuron kiehumaan. Oliskohan ryynit kuivuneet kaapissa, kun velliksi keitos jäi. Niinpä kaadoin puuron ja vellin sekaisin, ohjekirjassa kun sanottiin, jotta pyörösten päälle voi laittaa riisi-, manna-, hirssi- yms. puuroa. Ei siellä tosin sanottu, että nuo kaikki laitettais samanaikaisesti.

Hylatuotteiden käyttäjänä keitän puurot yleensä veteen ja lisään kerman valmiiseen puuroon. Nyt olin jo edelliseen puuroon kerman loputtua käyttänyt viimeiset maitojauherippeetkin. Kaadoin nyt vähän jäähtyneen puuron joukkoon ternimaitoa, jonka jälkeen seos oli jälleen velliä. Siihen löytyi apu perunahiutalepusseista, joita tyhjensin massan joukkoon pari kappaletta. Johan oli puuroa ihan riittämiin.

Piirakoiden paiston jälkeen uuni oli vielä ihan liian kuuma pyörösille. Ei hätää, meillähän oli nyt puuroa ja taikinaa, eli se aamullinen luomutaikina. Suppiksiakin olin laittanut likoon roppakaupalla. Siis taas puurosta puolet sienten sekaan ja luomutaukinasta pellin kokoisia kuoria. Näin saimme kolme isoa sienipiirasta, joiden reseptin voitte tulkita edellä olevasta. Tosin maku ei ihan mannaa ollut, kun en muistanut suolaa lisätä puuron lisäyksen jokaisessa vaiheessa ja eikä ehkä muutenkaan. Yhden piirakakkapellillisen tuohon samaiseen kuoreen tein sipulein maustetulla kanttarellimuhennoksella ja siitä tuli huomattavasti parempi. Resepti siihen syntyi sen mukaan, mitä kaapeista sattui löytymään.

Miten lie, mutta pyöröstenkin päällä täyte meinasi vähän kuohua ja makukaan ei ollut ihan sama kuin edellisellä kerralla. Onneksi tulee ensi viikolla vieras, jolle voi näitä “herkkuja” syöttää. Nyt odottelen uunin jäähtymistä niihin lukemiin, että voisin vääntää vielä taatelikakun, kun joulun alla ostamani taatelit odottelevat käyttämistä. Saa nähdä millainen luomus siitä syntyy. Oikeaa kakkuvuokaa minulla ei enää ole, kun päästin jälkikasvun viime kesänä siivoamaan kaappejani.

Tässä muutamia kuvia tuotoksista. Ensimmäisessä kuvassa on piirasia, pyöröspullat nousemassa sekä kanttarellipiirakka ja suppispiirakka.

ja tässä valmiita pyörösiä.